KEN HENSLEYN HAASTATTELU

 

 

Tehty huhtikuun alussa Saksassa. Ken kertoo uudesta Blood On The Highway-  levystä, When Too Many Dreams Come True- kirjasta ja levynjulkaisukonsertista joka oli Hampurissa 22.5.

 

 

1 Mikä on Blood On The Highway levyn tarina?

 

Levyn teon idea lähti siitä kun levy-yhtiö Membranin johtaja Jürgen Jacobsen luki kirjoittamani omaelämäkertakirjan When Too Many Dreams Come True ensimmäisen painoksen ja kysyi olisiko mahdollista kertoa sama tarina laulujen muodossa. Mietin asiaa, kävin läpi laulujani ja vastasin uskovani että se onnistuu. Blood On The Highway- kappaleen idea minulla oli jo valmiina ja siitä lähdettiin liikkeelle. Kirjoitin lisää lauluja, teimme sopimuksen ja siinä se.

 

 

2 Miten ja milloin kirjoitit levyn kappaleet?

 

Kaikki uudet kappaleet kirjoitin kotonani Espanjassa. Kun konsepti oli mietittynä: että tämä tulisi olemaan elämäntarina rockmuusikosta 70-luvulla oli helppoa keskittyä tarinan dynamiikkaan ja kirjoittaa lauluja kustakin eri elämänvaiheesta.

 

 

3 Kuvaile millä mielellä katsot uraasi? Onko melankolisia tunteita?

 

Sanoisin että yleisesti suhtaudun hyvin positiivisesti uraani. Se oli mitä olin halunnut tehdä pikkupojasta asti, kaikki unelmani kävivät toteen ja menestyin erittäin hyvin. Uriah Heepin jäsenenä kehitin uran joka mahdollisti kaiken sen mihin olen elämässäni saavuttanut sen jälkeen, päällimmäisin tunne on siis positiivinen. Levy vaikuttaa vähän melankoliselta koska nyt kun muistelen 70-luvua niin huomaan että se ei ollut suinkaan helppoa aikaa vaikka se olikin hienoa. Levyssä on siis hieman varoituksen sanaa joukossa.

 

 

4 Kuinka suuri osa levystä käsittelee omaa historiaasi ja kuinka paljon ystäviäsi ja kollegojasi?

 

Sanoisin että se on suurimmaksi osaksi omista kokemuksistani mutta levyllä myös muistetaan ja tehdään kunniaa niille sadoille muusikoille jotka tunsin ja jotka tekivät samoja asioita. Tarina on suurimmaksi osaksi nähty minun silmilläni mutta siellä on myös yhteisiä jaettuja kokemuksia.

 

 

5 Ketkä soittavat levyllä?

 

Valitsin levyllä soittavat muusikot Espanjasta sieltä päin missä nykyään asun. Rumpali ja basisti olivat jäseninä eräässä Espanjan suosituimmista progeyhtyeistä, kitaristi on naapurini ja yksi parhaimmista espanjalaisista kitaristeista, olen tehnyt hänen kanssaan paljon yhteistyötä ennenkin ja oli aika helppoa valita nämä soittajat ydinryhmäksi.

 

 

6 Miksi valitsit juuri Glenn Hughesin ja Jorn Landen laulajiksi?

 

Glenn ja minä olemme puhuneet jo vuosia että olisi hienoa tehdä yhteistyötä jossain vaiheessa ja nyt oli hyvä tilaisuus siihen. Jorn Landen kanssa olen soittanut yhdessä Norjassa. Nykyinen yhtyeeni on kokonaan norjalainen, paikalliset musiikkipiirit ovat hyvin pienet, kaikki tuntevat toisensa ja Jorn on ollut keikoillamme vierailemassa. Kun etsin laulajia joilla olisi tarvittavaa luonnetta, energiaa ja innostusta mitä oli 70-luvun laulajissa, hän oli helppo valinta koska hänen äänessään on piirteitä mitä oli David Coverdalella, Paul Rodgersilla, Bryan Adamsilla jne. mutta ennen kaikkea hänellä on sitä raakaa energiaa ja innostusta mikä tavoittaa 70-luvun hengen.

 

 

7 Minkälaista oli yhteistyö heidän kanssaan? Oliko se haasteellista sinulle?

 

Ei minulla mutta ehkä se oli haasteellista heille. Annoin kappaleet Glennille kolme - neljä viikkoa ennen nauhoitusta ja Glenn tuli tapansa mukaan hyvin valmistautuneena. Hänen kanssaan työskenteleminen oli erittäin helppoa, sujuvaa ja nautittavaa kaikille ja hänen esityksensä ovat minusta uskomattoman hienoja. Jornille siinä oli enemmän haastetta koska hän ei laulanut omalla levyllään eikä myöskään Ken Hensleyn levyllä vaan hän kertoi tarinaa ja meidän piti kaikkien keskittyä tähän tarinaan jotta lopputulos ei kuulostaisi meidän kummankaan levyltä. Siinä oli ehdottomasti haastetta hänelle mutta se oli hieno kokemus ja Jorn on todella mahtava laulaja.

 

 

8 Minkälaista oli työskennellä taas John Lawtonin kanssa?

 

Erittäin ammattimaista. Olin sitä mieltä että laulu oli oikea Johnille, hän suostui pyyntöni, tuli paikalle ja teki normaalia ammattitaitoista työtään kuten aina ja siinä se.

 

 

9 Oletteko hyviä ystäviä?

 

John ja minä emme ole läheisiä, emme ole koskaan olleet eikä meistä koskaan tule hyviä ystäviä mutta meidän yhteistyömme sujuu aika hyvin ja ammatilliselta näkökannalta kunnioitan häntä suuresti. Tämä oli pelkästään musiikillinen päätös, minusta kappale sopi juuri hänelle, hän on aina tehnyt erittäin ammattitaitoista hyvää jälkeä studiossa ja tämä kerta ei ollut poikkeus.

 

 

10 Miten löysit naislaulajan Eve Gallagherin?

 

Levy-yhtiömme sveitsiläinen edustaja tutustutti minut häneen. Koska Eve oli tehnyt yhteistyötä Boy Georgen kanssa 90-luvulla ja hänellä oli ollut pari omaa diskohittiä, kaikki suhtautuivat häneen ensin varauksella. Kuitenkin kun kuuntelin hänen nettisivuillaan olevia demoja huomasin että hänellä on ääni joka sopii yhteen levyn lauluista. Koska se kertoo ihmissuhteista, halusin että se lauletaan naisnäkökulmasta käsin ja hän teki hienoa työtä. Oli ihan sattumaa että onnistuin löytämään hänet.

 

 

11 Laulat kaksi kappaletta itse. Miksi valitsit juuri nämä?

 

En pysty sanomaan tarkkaa syytä miksi valitsin juuri ne. I Did It All on erittäin henkilökohtainen, se kertoo tarinan minun kuuluisuuden jälkeisestä elämästäni ja urastani: kun ei enää ole niin kuuluisa eikä suosittu kuin aiemmin, miten siihen suhtautuu ja miten tulee toimeen sen asian kanssa. Tämä oli niin henkilökohtainen kappale että halusin laulaa sen itse. There Comes A Time on myös henkilökohtainen, oli aika elämässäni jolloin minun piti tehdä erittäin kovia päätöksiä tulevaisuuteni suhteen. Se on laulettu ulkopuolisen näkökulmasta mutta on hyvin henkilökohtainen. Molemmat ovat myös balladeja ja mielestäni onnistun sellaisissa lauluissa paremmin kuin muissa. Tavallaan se oli oma valintani mutta lopulta vain päädyin laulamaan juuri nuo kappaleet.

 

 

12 Albumin nimi Blood On The Highway kuulostaa aika karulta. Oliko 70-luku vaikeaa aikaa muusikoille?

 

Monella tapaa kyllä. Etenkin jos katsoo kuinka monta hienoa muusikkoa ja viihdyttäjää on kuollut toimiessaan tienraivaajina rock’n’roll musiikille - enemmän vahingossa, eihän kukaan varsinaisesti tahallisesti ottanut henkeä itseltään. Se oli kovaa mutta se oli niin hauskaa. Keikoilla ei tarvinnut turvahenkilökuntaa, ei myöskään lentokentillä, Aidsia ei ollut, silloin tapahtui niin paljon asioita. Siinä konkretisoitui Amerikan Vietnamin sodan jälkeinen nuorisokulttuuri ja kapina. Se oli erittäin jännittävää aikaa mutta kieltämättä kovaa, vietimme tien päällä satoja tuhansia maileja. En ainoastaan minä vaan sadat muut ja kaikki eivät siltä reissulta palanneet. Nyt olen mielestäni tarpeeksi kypsynyt että voin omasta puolestani kertoa tarinan toisen puolen. Se toinen puoli eli menestystarina on kerrottu jo moneen kertaan ja monille se on se ainoa tarina mitä on mutta siinä on paljon muutakin.

 

 

13 Kun katsot uraasi, mikä oli parasta aikaa ja oliko aikoja jolloin jouduit kamppailemaan?

 

Suurin koettelemus itselleni ehdottomasti oli kokaiiniriippuvuuteni, se vaikutti sekä ammattiini että yksityiselämääni paljon ja se oli itseaiheutettu vaikeus. Rock ’n’ roll elämä on vaikeaa jo ilmankin: levy-yhtiöiden ym. tahojen kanssa toimiminen, jatkuva tien päällä oleminen poissa perheen luota jne. jne. ja minä aiheutin itselleni vielä lisävaikeutta huumeiden käytöllä. Sen kanssa toimeen tuleminen oli vaikeinta. Parasta olivat menestyksen hetket, esim. ensimmäisen kultalevyn saaminen Amerikassa oli hienoa. Olimme myyneet puoli miljoona levyä ja vaikka jo lapsena unelmoin menestyksestä en olisi koskaan voinut kuvitella että saavuttaisin jotain tuollaista. Voisin mainita tuhat vastaava asiaa mutta sen kultalevyn saaminen Chicagossa on jäänyt ikuisesti mieleeni voittoisana hetkenä.

 

 

14 Olivatko huumeet tärkeitä sinulle? Oliko 70-luku huumeriippuvuuden vuosikymmen?

 

En sanoisi että se oli huumeriippuvuuden vuosikymmen. Jo kauan ennen ihmiset käyttivät huumeita, Kurt Cobain oli silloin vasta vauva tai ehkä hän ei ollut vielä syntynyt, en tiedä. Se kaikki kuului siihen mukaan: Me kaasimme raja-aitoja, laadimme uusia sääntöjä ja huumeet tulivat kuvaan mukaan sivutuotteena aluksi. Se kaikki oli osa kapinaa, kokeilua, uusien polkujen löytämistä. Minulle kokaiinista tuli pakkomielle, se oli tärkeämpää kuin mikään muu, se otti elämäni hallintaansa vuosikausiksi. Välttämättä siis ei, sanoisin aina päinvastaista, huumeet ovat täysin tarpeettomia mutta oli aika elämässäni jolloin olin sitä meiltä että ne olivat tarpeellisia. Jotkut käyttävät huumeita ollakseen muodikkaita, trendikkäitä, päästäkseen sisälle piireihin, tullakseen osaksi rock’n’roll yhteisöä mutta minun tapauksessani oli kyse paljon vakavammasta ja se oli erittäin valitettavaa.

 

 

15 Millä tavalla rockelämä on muuttunut? Olivatko ajat silloin helpompia ja oliko se palkitsevampaa?

 

Hyvä kysymys eikä siihen ole selvää vastausta. Monella tapaa oli helpompaa koska rock oli vielä taiteen muoto josta oli tulossa bisnestä mutta se ei vielä ollut sellaista teollisuutta kuin nykyään. Ison rahan perässä oli ehkä n. sata yhteyttä kun nyt on kymmeniätuhansia. Moderniin teknologian kehityksen, internetin, MySpacen jne. myötä näin tulee olemaan. Tämä laimennuttaa voimavaroja ja lopputulosta. Mielestäni meidän aikamme oli monella tapaa helpompaa, oli niin paljon vapautta vain mennä ja riehua. Se alkoi pelkkänä isona juhlana mutta sitten bisnes tuli kuvaan mukaan. Kun levy-yhtiöt huomasivat että tällä voi tehdä paljon rahaa, siitä tuli teollisuutta ja suuret yhtymät kuten Sony, Seagram’s jne. tulivat kuvaan mukaan ja siitä tuli enemmän koneellista, automatisoitua. Minusta se on valitettavaa että on paljon lauluntekijöitä, muusikoita ja yhtyeitä joista ei koskaan saada kuulla koska he eivät pääse tähän systeemiin mukaan.

 

 

16 Onko levyllä jotain erityistä moraalista oppia nuoremmille muusikoille?

 

On siellä minusta jotain varoituksia. Tarkoitukseni ei ole tärkeillä, heristää sormea kenellekään tai saarnata mutta tämän päivän nuorten aloittelevien muusikoiden tulisi tietää totuus asioista ja mielestäni Blood On The Highway kertoo totuuden. Siinä lähestytään asioita vähän toiselta puolelta, sillä juhlistetaan niitä tapahtumia ja 70-luvun uranuurtajahenkeä mutta se myös tuo esille rock-musiikista sen pimeän puolen: jos et ole varovainen se voi kuluttaa sinut loppuun. Minusta monet nykypäivän muusikot ovat paljon sivistyneempiä ja paljon realistisempia tämä asian suhteen, heidän ei välttämättä odotetakaan tekevän enemmän kuin 1 tai 2 albumia, saati sitten 15-20 niin kuin me teimme. Minusta he näkevät uransa paljon lyhytkestoisempana juttuna ja heidän suhtautumisensa on paljon viisaampaa kuin meidän.

 

 

17 Miten kuvaisit levyä musiikillisesti? Onko se perinteinen rockalbumi?

 

Se on hyvin sanoituskeskeinen albumi. Se on tärkeää koska jos kerrotaan tarinaa, pitää sanoitusten olla vahvat. En tiedä onko se välttämättä perinteinen rock-albumi. Yritimme pysyä perinteisemmissä nauhoitustavoissa: käytimme oikeaa pianoa, oikeita jousia jne. mutta annoin soittajille paljon vapauksia sovitusten suhteen. Itse sanoisin että se on jotain perinteisen rock-albumin ja tyypillisen Ken Hensley- levyn välillä mutta muiden laulajien vaikutuksen seurauksena se on kauempana omasta sooloalbumistani. Me teimme paljon töitä jotta se ei kuulostaisi omalta soololtani, meistä se ei ollut oikea toimintatapa ja minusta teimme oikean päätöksen.

 

 

18 Mikä on levyn suurin vahvuus?

 

Hyvä kysymys. Minusta levyn vahvuus on siinä vapaudessa mikä minulle annettiin laulujen kirjoittamisen ja tarinan kertomisen suhteen. En ollut sidottu deadlineihin enkä tiettyyn musiikilliseen tyyliin tai että levyllä pitäisi olla tietty määrä balladeja ja tietty määrä rockbiisejä jne. Minun annettiin vapaasti kertoa tarina siten kuin halusin ja tämä on minusta yksi vahvuus, se sai jokaisen laulun loistamaan omillaan.

 

 

19 Minkälaiseen yleisöön levy vetoaa?

 

En osaa sanoa. Se ei ole tarkoituksella suunnattu minun faneilleni tai Uriah Heep- faneille, silloin ammuttaisiin liian pieneen maaliin. Haluaisin ajatella että tällä olisi vähän laajempaa kiinnostusta kuin viimeisimmällä muutamilla levyilläni tai viimeisimmillä Uriah Heep- levyillä koska yritimme tarkoituksella tavoittaa sellaista ”piilossa olevaa” yleisöä joka oli mukana 25 vuotta sitten mutta joilla nykyään on työpaikat, lapsia ja vastuuta eivätkö ole normaalia rock-yleisöä. Uskoisin että Jorn tuo ehkä vähän nuorempaa yleisöä mukaan ja olen sitä mieltä että meidän markkinointistrategiamme on hyvä ja sillä on kaikki mahdollisuudet tavoittaa laajempaa yleisöä. Minun viimeisimmät soolojulkaisuni eivät enimmäkseen ole päätyneet levykauppojen hyllyille vaan niitä on markkinoitu ja myyty enimmäkseen internetin kautta. Tämä levyn kanssa on toisin ja nyt saamme nähdä miten se toimii.

 

 

20 Miten kuvailisit levyä? Onko siinä modernimpaa lähestymistapaa?

 

Siinä on ilman muuta modernimpi lähestymistapa koska halusin ehdottomasti välttää asioiden tekemistä vain minun tavallani. Alusta asti kun levyn tekemisestä päätettiin niin me tiiminä päätimme että halusimme vierailijoita levylle emmekä halunneet siitä tulevan normaalin Ken Hensley- levyn. Siihen päästiin sillä että otettiin vierailevia laulajia ja että levyllä soittavat olivat alusta asti mukana tekemässä sovituksia. Näin tein aina Uriah Heepissä, toin kaikki omat lauluni demoversioina bändille ja he muokkasivat sovituksia. Näin tein tällä levyllä sen takia että eri vaikutteet ovat vahvempia ja monipuolisempia. En tiedä onko se hyvä vastaus kysymykseen mutta se on ainoa tapa jolla voin selittää sen. Halusin tästä sellaisen levyn joka on saanut vaikutteita muusta kuin pelkästään minun omasta ajattelutavastani.

 

 

21

Kerro kirjoittamastasi kirjasta?

 

Se on omaelämänkerta. Tunsin että minulla on tarina kerrottavana ja halusin kertoa sen. En ollut koskaan kirjoittanut kirjaa, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä kuinka kirja kirjoitetaan ja huomasin että se on hyvin erilaista kuin laulujen kirjoittaminen. Kirjan toinen painos on paljon isompi ja laajempi koska kirjaa varten kolmen päivän aikana tehdyissä haastatteluissa minusta saatiin irti paljon enemmän. Tämä toinen painos on mielenkiintoisempi, kattavampi, siinä mainitaan nimiä - mitä en tehnyt ensimmäisessä painoksessa - siinä on enemmän kuvia. Se on hyvin rehellinen kirja, ensipainos oli kuin pitkä kirje, ennemminkin johdanto varsinaiseen kirjaan. Haluaisin ajatella että jaetut kokemukset jotka tuodaan esille ehdottoman rehellisesti ja aidosti voivat auttaa muita ihmisiä jotka ovat käyneet läpi samanlaisia asioita. Totta kai sitä toivoo idealistisesti että siellä olisi sellaisia elämäntotuuksia joita pystyisi välittämään toisille, se olisi minulla kirjan suurin hyöty jos näin tapahtuisi.

 

 

22 Kuinka paljon kirjassa kerrotaan Uriah Heepistä?

 

Uriah Heep käsittää n. 60% musiikkiurastani mutta vain n. 10% koko elämästäni ja se saa tarpeeksi suuren osuuden kirjasta - enimmäkseen anekdoottien muodossa.

 

 

23 Mikä on suhteesi Uriah Heepiin nykyään?

 

Se on aika vaikea asia selvittää muutamalla lauseella. Minulla ei varsinaisesti ole mitään suhdetta Uriah Heepiin, nykyinen yhtye ei edes ole enää se sama, kaksi miehistä on kuollut, rumpali joutui juuri lopettamaan terveydellisistä syistä ja vain Mick Box on enää jäljellä. Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta heihin, olemme tekemisissä toistemme kanssa vain silloin kun on jotain juridisia tai taloudellisia kysymyksiä jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Minä kuljen omia polkujani nykyään, toivon että uusi Heepin levy menestyy ja että Mickillä on asiat hyvin  mutta olen paljon kiinnostuneempi katsomaan eteenpäin kuin taaksepäin. Mickillä on työ tehtävänä, hänen on pidettävä yllä bändin nimiä ja mainetta, minulla ei ole sitä vastuuta. Voin tehdä periaatteessa ihan mitä haluan.

 

 

24 Mitä voimme odottaa Blood On The Highway- konsertista? Mitä itse odotat?

 

No, ensinnäkin minulla ei ole mitään odotuksia. Olen oppinut että elämässä jos sinulla on jotain odotuksia niin asetat itsesi alttiiksi pettymyksille. Minulla on suunnitelma ja jos se suunnitelma onnistuu niin tulossa on hieno ja hauska ilta kaikin puolin - musiikillisesti, historiallisesti ja viihteellisesti. Esitämme ensin koko levyn alusta loppuun, kaikki laulajat ovat mukana ja meillä on myös oikeat jouset lavalla. Konsertin toisella puoliskolla minä esitän oman bändini kanssa vanhoja tuttuja kappaleita: July Morning, The Wizard, Circle Of Hands jne. ja välillä vierailevat laulajat tulevat mukaan. Konsertin lopussa ovat mukana kaikki laulajat ja vielä yksi yllätysvieras jos minun onnistuu saada hänet mukaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan on odotettavissa hieno ilta kaikille, ei pelkästään yleisölle vaan myös esiintyjille, levy-yhtiön väelle ja muille. Se on jotain spesiaalia mitä luultavasti ei tulla näkemään enää uudelleen mutta kuvaamme koko konsertin ja se tullaan julkaisemaan DVD:nä.

 

 

25

Onko kokonainen kiertue mahdollinen?

 

Olemme puhuneet siitä enkä ole suinkaan sitä ajatusta vastaan. Tekisin mielelläni kiertueen joka promotoi erityisesti levyä ja kirjaa ja olen varma että nauttisimme siitä - joko vierailevien laulajien kanssa tai ilman heitä. Nykyisen yhtyeeni kaikki soittajat ovat Norjasta, laulaja Erik Hauksen on loistava laulaja. Hän muuten edustaa Islantia Euroviisuissa toukokuussa.! Tiedän että he pystyisivät hoitamaan homman onnistuneesti. Se on siis mahdollista tehdä., kyse on vain siitä onko se strategisesti ja taloudellisesti järkevää. En tee kiertueita pelkän kiertämisen vuoksi mutta jos sen tekemiseen ilmenee tarpeeksi kiinnostusta niin sitten asiaa harkitaan, tällä hetkellä se on vasta ajatus tulevaisuudessa.

 

 

26 Suunnitelmat jatkossa vuodelle 2007?

 

Pidän vähän lomaa koska olen ollut studiossa viime kesäkuusta asti, tuntuu kuin asuisin siellä! Olen nyt tuottamassa saksalaista yhtyettä nimeltä Maks And The Minors. Kun olen saanut sen levyn valmiiksi pidän kolme viikkoa vapaata ennen Hampurin konserttia jona aikana harjoittelen sitä varten kotona. Sitten toivottavasti voin olla jonkin aikaa vain kotona maatilallani ja viettää aikaa vaimoni ja eläintemme kanssa.