THE KEN HENSLEY STORY: BLOOD ON THE HIGHWAY

With Glenn Hughes, John Lawton, Jorn Lande & Eve Gallagher

(Politur/Membran 2007)

 

 

1. (THIS IS) JUST THE BEGINNING 4:43   Vocals: Jorn Lande

The dreamer has to think and decide…

 

2. WE'RE ON OUR WAY 4:51   Vocals: Ken Hensley & Jorn Lande

The magic carpet ride begins…

 

3. BLOOD ON THE HIGHWAY 3:55   Vocals: Jorn Lande

The “personality” of rock & roll sees and challenges another potential “victim”…

 

4. YOU’VE GOT IT 3:16   Vocals: Jorn Lande

The drugs arrive…

 

5. DOOM (SCENE 1) 0:19

The beginning of the end…

 

6. IT WON’T LAST 5:23   Vocals: John Lawton

There’s actually (and eventually) no escape from the truth…

 

7. THINK TWICE 4:45   Vocals: Eve Gallagher

The "relationship" song…from a female perspective

 

8. DOOM (SCENE 2) 0:18

The end itself…

 

9. THERE COMES A TIME 4:28   Vocals: Ken Hensley

We all have to face this… at least once in our lives…

 

10. OKAY (THIS HOUSE IS DOWN) 3:56   Vocals: Jorn Lande

The encore always feels so good… for now at least…

 

11. WHAT YOU GONNA DO 3:31   Vocals: Glenn Hughes

A genuine and honest question that we will all need to answer!…

 

12. POSTSCRIPT 0:23   Vocals & Dobro: Ken Hensley

Lest we forget…

 

13. I DID IT ALL 4:53   Vocals: Ken Hensley

A sad reflection… a positive end…

 

14. THE LAST DANCE 8:26   Vocals: Glenn Hughes

The torch is passed, the past appreciated and forgotten, the future eagerly anticipated…

 

 

 

Ken Hensley oli Uriah Heepin johtaja 1970-luvun aikana. Hän teki suurimman osan sävellyksistä ja sanoituksista, soitti sekä kosketinsoittimia että kitaraa ja jopa lauloi itse joitain kappaleita. Hensley erosi yhtyeestä vuonna 1980 keskittyäkseen soolouraansa mutta liittyi sittemmin amerikkalaiseen Blackfoot-yhtyeeseen kosketinsoittajaksi. Vuonna 1985 Uriah Heepin alkuperäisen laulajan David Byronin kuoleman jälkeen Hensley jätti Blackfootin ja järjesti kokonaan uudelleen elämänsä. Hän raitistui, lopetti soittamisen ja vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Asetuttuaan asumaan pysyvästi Amerikkaan hän meni uusiin naimisiin, tuli uskoon ja hankki itselleen päivätyön mm. vahvistimia markkinoivasta St. Louis Music- firmasta.

 

Hensley pysytteli toistakymmentä vuotta poissa julkisuudesta kunnes teki paluun musiikin pariin vuonna 1999 pääasiassa uskonnollisia lauluja sisältävällä albumilla A Glimpse Of Glory joka oli hänen ensimmäisen soololevytyksensä sitten vuoden 1981. Jatkoa seurasi levyillä Running Blind (2002) ja The Last Dance (2004). Ensimmäinen oma kiertue yli kahteenkymmeneen vuoteen alkoi Suomesta alkuvuodesta 2002, myös vuonna 2004 Hensley kävi Helsingissä Tavastia-klubilla esiintymässä. Viime vuonna hän sai valmiiksi jo pitemmän aikaa valmisteilla olleen projektin: omaelämäkerrallisen kirjan When Too Many Dreams Come True. Rajoitettu painos tästä kirjasta oli myynnissä omien nettisivujen kautta jo viime vuoden puolella mutta virallisesti kirja julkaistaan vasta nyt.

 

Kirjaprojekti synnytti sitten myös idean samanaiheisesta albumista. Toukokuun lopussa julkaistava Blood On The Highway ei ole siis normaali soololevy vaan vahvasti omaelämäkerrallinen teemalevy - jota levy-yhtiön taholta mainostetaan myös rock-oopperana. Aiemmilla soololevyillään Ken on hoitanut myös laulut itse mutta tällä levyllä kuullaan useita vierailevia solisteja. Jo aiemmin 2000-luvulla Hensley on tehnyt yhteistyötä entisten Uriah Heep- miesten John Wettonin ja John Lawtonin kanssa ja Lawton on mukana myös nyt. Hänen lisäkseen muut laulajat ovat Glenn Hughes (Trapeze, Deep Purple, Black Sabbath), Jorn Lande (Company Of Snakes, Masterplan) ja Eve Gallagher.

 

Levyllä käydään läpi tarina yhden rocktähden urasta aina bändin perustamisesta ja uran noususta siihen kun suosio on laskenut ja sekä maine että rahat kadonneet. Kappaleista suurin osa on uusia varta vasten tälle levylle sävellettyjä mutta mukana on myös uudet versiot neljästä aiemmin julkaistusta kappaleesta. Ne otettiin mukaan koska ne sanoitukseltaan sopivat hyvin teemaan.

 

(This Is) Just The Beginning on todella hyvä aloitusraita. Kappaleessa on vahva melodia ja siinä vuorottelee nopeat rokkaavat kertosäeosuudet ja rauhallisemmat väliosat. Nimensä mukaisesti kertoo uran alusta ja bändin perustamisesta kun kaikki oli vielä edessä. Lande osoittaa heti alussa omat kykynsä ja hoitaa osuutensa niin kuin läpi koko levyn vakuuttavasti. Ainoa negatiivinen asia mitä voi sanoa on että se kuulostaa hyvin paljon Whitesnakelta - ymmärrettävistä syistä. Norjalainen Landehan lauloi jo Company Of Snakes- yhtyeessä entisten Whitesnake- miesten kanssa bändin materiaalia ja hänen äänensä on hyvin samankaltainen kuin David Coverdalen nuoremmilla päivillään.

 

Kakkosraidan We’re On Our Way Hensley ja Lande laulavat duettona. Se alkaa rauhallisemmin slide-kitaran säestyksellä mutta lähtee sitten nopeampaan tempoon. Mukavana yksityiskohtana jonka Uriah Heepin tuotannon tuntevat huomannevat on kappaleeseen ujutettu sinne tänne lainauksia muutamista vanhoista Heep- kappaleista, loppupuolella kertosäkeessä jopa kuullaan muutama rivi Free Me- kappaleen sanoituksesta.

 

Nimikappale on hidastempoisempi ja Lande osoittaa että hallitsee paitsi tyylin ”korkealta ja kovaa” myös rauhallisemman bluestyylisen laulannan. Kun kahdella edellisellä oltiin vielä hyvin positiivisissa tunnelmissa niin tällä kappaleella ensimmäisen kerran maine ja menestys osoittavat negatiivisen puolensa ja miten ne kykenevät muuttamaan ihmisen persoonallisuutta ei-niin-hyvään suuntaan.

 

You’ve Got It on ensimmäinen aiemmin levytetty kappale, se oli mukana Running Blindilla (2002). Tämä on alkuperäislevytystä selvästi onnistuneempi versio, sovitukseen ei ole tehty muutoksia mutta soundit ovat tukevammat ja biisi rullaa eteenpäin vahvasti. Sanoituksissa tulevat huumeet kuvaan mukaan ja alamäki pikkuhiljaa alkaa.

 

Seuraavalla raidalla It Won’t Last vaihtuu vokalistiksi John Lawton. Valitettavasti hän ei ole mukana kuin tällä yhdellä kappaleella mikä on aivan liian vähän. Lawton on nykyään mielestäni vielä parempi kuin aikoinaan Uriah Heepissä ja Lucifer’s Friendissä joten olisin mielelläni kuullut häntä enemmän. Myöskään kappale ei ole levyn parhaimmistoa eikä oikein tunnu sopivan hänelle. Tämä on ensimmäinen josta tulee mieleen että sen tulee jatkokuunteluissa ohittamaan. Sanoitus kertoo rockelämän valheellisuudesta ja siitä miten kaikki tuo kunnia ja maine on lopulta ohimenevää.

 

Think Twice julkaistiin aiemmin A Glimpse Of Glorylla (1999). Se oli ensimmäisiä Hensleyn uuden soolouran kappaleita ja samalla yksi omia suosikkejani levyllä. Tämä uusi sovitus on kuitenkin niin erilainen alkuperäiseen versioon verrattuna että se on melkein kuin toinen kappale. Sanoitusta joka kertoo ihmissuhteista rocktähden ja häntä ihailevan naisen välillä on muokattu naisnäkökulmaan päin koska laulajana on Eve Gallagher. Tämä on hänen ainoa esiintymisensä levyllä, mieluusti olisi tätä tummaa hieman Tina Turneria muistuttavaa ääntä kuullut useammallakin raidalla.

 

Seuraavana on There Comes A Time jonka ensimmäinen nauhoitus on peräisin 80-luvun alusta, se tosin julkaistiin vasta v. 1994 pääosin ennenjulkaisemattomia harvinaisuuksia sisältävällä levyllä From Time To Time. Hensley on mielestäni parhaimmillaan juuri balladien tekijänä ja tämä on hyvin tyypillinen Hensley-balladi, ei kuitenkaan niiden parhaimmasta päästä. Ensimmäistä kertaa levyllä hän hoitaa itse laulun kokonaan.

 

Okay (The House Is Down) ja Jorn Lande palannut mikin varteen. Tämä on alkupään kappaleiden kanssa hyvin samanlainen silkka rock-kappale ja myös tämä menisi täydestä Whitesnaken kappaleena 80-luvun Slide It In tai 1987 levyjen kaudelta.

 

Glenn Hughes tulee kuvaan kappaleessa What You Gonna Do ja se nouseekin hänen persoonallisen äänensä ja omaleimaisen tyylinsä ansiosta yhdeksi albumin parhaista kappaleista: rauhallinen ja melodinen kappale jonka tunnelma kasvaa ja loppua kohden Hughes intoutuu päästämään hänelle niin tyypillisiä ”kiekaisuja”. Sanoitus on yksi levyn koskettavimpia ja kertoo siitä mitä rocktähti tekee kun suosio on laskenut, fanit kaikonneet ja rahat loppuneet: ”What you gonna do when the phone stops ringing? What you gonna do when the world stops singing your song?” Hensley ilmeisimmin on tehnyt kappaleen omista kokemuksistaan mutta väkisin kappaletta kuunnellessa tulee mieleen David Byronin surullinen loppu: Hän kuoli lopulta vaimon ja ystävien hylkäämänä, alkoholisoituneena ja yksinäisenä erakkona.

 

I Did It All on toinen Kenin itsensä laulama ja on todella hieno klassinen Hensley-balladi, edellisen kappaleen ohella levyn kohokohtia. Vaikka se muistuttaakin hyvin paljon hänen aiemmin Heepille ja itselleen tekemiä balladeja on se yksi levyn parhaita esityksiä kauniin melodiansa ja Hensleyn hienon tulkinnan ansiosta. Kappale kertoo siitä kun ura on loppunut, uudet tähdet vallanneet tv:n, radion ja konserttilavat ja vanha parta seuraa enää sivusta muistellen aikoja kun itse oli parrasvalojen loisteessa ja kymmenientuhansien ihmisten edessä esiintymässä. Silti tekstissä on positiivisempaa nostetta; vaikka rocktähteys on mennyt niin elämä silti jatkuu ja mennyttä voi muistella haikein mutta silti hyvin mielin tyyliin ”tulipahan tehtyä” eli kuten hän its pukee sanoiksi: ”And if you ask me how I am today / I can turn to you in truth and say / I did it all and now at last I’m doing fine”.

 

Tämä olisi minusta ollut hieno lopetus albumille mutta vielä on viimeiseksi kappaleeksi mukaan otettu uusioversio edellisen The Last Dance (2004) levyn nimikappaleesta. Todennäköisesti siinä on kuitenkin käytetty samaa taustaa, on vain lisätty Alicanten sinfoniaorkesterin jousia ja Hensleyn tilalle lauluun Glenn Hughes. Tämä on valitettavasti vähän turha levytys, Hensleyn suoritus alkuperäisellä levytyksellä oli jo niin hyvä ettei Hughesin tulkinta nouse sen tasolle tai ohi. Hän tekee sinänsä ihan hyvän suorituksen mutta hänen persoonallinen lauluäänensä ja -tyylinsä ei vain istu tähän kappaleeseen. Eri asia olisi jos kyseessä olisi ennenjulkaisematon kappale mutta väistämättä tulee mieleen Uriah Heepin lyhytaikainen laulaja John Sloman ja se miten konserteissa jotkut vanhoista Heep-klassikoista hänen tulkinnassaan muuttuivat laulumelodioiltaan lähes tunnistamattomiksi.

 

Näiden yhdentoista varsinaisen laulun lisäksi on mukana kolme parinkymmenen sekunnin mittaista jonkinlaisiksi välisoitoiksi luokiteltavaa pätkää joissa on sekä puhetta että laulua mutta kokonaisuus toimii hyvin ilman niitäkin. Hensley ehkä kokee oleelliseksi tuoda esiin että naiset saivat ylipuhuttua hänet uskomaan että hän on yhtä kuin Uriah Heep ja toisaalta myös jättämään bändin mutta kyllähän jokaisen pitäisi ottaa itse vastuu omista tekemisistään eikä vierittää vastuuta muille.

 

Yhteenvetona levystä sanoisin että musiikillisesti Blood On The Higway on selvästi paras Hensleyn tekemä sitten Heep-aikojen. Kaikilla levyillä A Glimpse Of Glorysta alkaen on ollut omat huippuhetkensä ja sisältävät monia erittäin hyviä kappaleita mutta kokonaisuuksina ne ovat kaikki jääneet vähän hajanaisiksi, tämä on ensimmäinen selkeä albumikokonaisuus. Lisäksi erilliset laulusolistit joista Jorn Lande loistaa pääosassa viidellä kappaleella pystyvät Hensleyn sävellyksistä saamaan irti huomattavasti enemmän kuin mihin hän itse olisi kyennyt. Laulajana Hensley on ihan kelvollinen mutta hänen äänensä soveltuu parhaiten balladeihin, rankempaan menoon se on liian ohut. Myöskin tälle levylle ja varta vasten muille laulajille tehdyt kappaleet poikkeavat jonkin verran Hensleyn normaaleista sävellyksistä, hän on tuntunut tietoisesti kirjoittavan hieman erilaisia kappaleita. Blood On The Highway onkin selvästi rockimpi ja raskaampi kuin esimerkiksi edellinen The Last Dance.

 

Hienoa on myös että nykypäivänä kuulee levyn jolla jokaisen kappaleen sanoitus todella merkitsee jotain normaalien rock’n’roll kliseesanoitusten sijasta. Vielä se että tietää kappaleiden olevan ”tositapahtumiin perustuvia” tuo oman lisänsä. Hensley on tosin jo tätä ennen kirjoittanut useita omiin kokemuksiinsa pohjautuvia tekstejä - siitä osoituksena se että näistä muutama otettiin tällekin levyllä mukaan - mutta ei välttämättä näin suori aja helposti tulkittavia tekstejä kuin nyt.

 

Outoa on vain ettei Hensleyn nykyisen Live Fire- yhtyeen vokalisti islantilainen Eirikur Hauksson ole mukana ollenkaan. Eirikurhan nähtiin vastikään Helsingissä kilpailemassa Euroviisujen semifinaaleissa Islannin edustajana ja hänellä on todella hyvä ääni. Ken on kuitenkin bisnesmiehiä ja ehkä halusi tietoisesti levylle kansainvälisesti tunnetumpia nimiä. Jo pelkästään Glenn Hughesin mukanaolo kun jo saanee vannoutuneimmat Hughes-fanit sijoittamaan levyn ostoon vaadittavat rahamäärät.

 

Myöskin - kuten jo edellä on mainittu - häiritsevää on että osasta kappaleita tulee enemmän mieleen Whitesnake tai Deep Purple kuin Uriah Heep. Onhan tosin Hensleyn soolotuotanto etenkin viime vuosina ollut hieman Heepin musiikista poikkeavaa ja Landen laulamia kappaleita kuunnellessa voi mielessään kuvitella minkälaiselta Uriah Heep olisi voinut kuulostaa jos David Coverdale olisi aikoinaan Whitesnaken perustamisen sijasta päättänyt liittyä bändiin.

 

”Uskovaisten kirjoissa” Hensley on tänä päivänäkin mutta tällä levyllä ei ole yhtään kristillistä sanomaa sisältävää laulua joita mm. A Glimpse Of Glorylla ja The Last Dancella oli useita. Ehkä on ymmärrettävissä että Blood On The Highway pitää sisällään vain hänen muusikonuransa ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, jatko-osaa ei ehkä kuitenkaan ole odotettavissa.

 

Saksassa levy julkaistiin 25.5. ja sitä voi  tilata ennakkoon mm. Saksan Amazonin (www.amazon.de) kautta. Suomen julkaisusta ei tätä kirjoitettaessa (31.5.) ollut varmaa tietoa mutta neuvottelut jakelusta Suomessa ovat käynnissä. Albumi on nauhoitettu Hensleyn nykyisessä kotimaassa Espanjassa paikallisten studiomuusikoiden säestyksellä mutta tulevalle kiertueelle kesän aikana Hensley lähtee oman norjalais-islantilaisen vakiokokoonpanonsa kanssa. Tämän levyn soittaja- ja laulajamiehitystä ei siis rundilla nähdä mutta toukokuun 22. päivä Hampurissa Fabrik-klubilla järjestettiin levynjulkaisukonsertti jossa esitettiin uusi levy kokonaisuudessaan kaikkien ”vierailevien tähtien” kanssa. Konsertti nauhoitettiin ja se julkaistaan DVD:llä.

 

 

Tapio Minkkinen

tapio@uriah-heep.fi

 

Uriah Heep Suomi Finland ry

www.uriah-heep.fi